Keijo Leppänenhän se juuri tokaisi tuon lauseen. Kyllä. On huomattu.

Tänäänkin löysä päivä töissä joten lähdin aikaisemmin, tasasin vähän ylitöitä. Pojat olivat hyvin hämmästyneitä kun äiti tulikin niin ajoissa. Esikoinen oli koneella pelaamassa tammea luokkakaverinsa, tytön kanssa. Kätevä juttu tämä netti. Mitenkähän me ennen pärjättiin. Illalla poika oli kaverinsa syntymäpäivillä. Eskarin kanssa kierreltiin kaupat sujuvasti. Esikoinen tilasi SuperMario suklaamunia mutta ei löydetty. S-Marketissa oli  yksi rikkinäinen. Eskari oli todella väsynyt joten ei käyty enään illalla ulkona. Keitin kanamunia ja poika maalasi niitä. Kuunteli Rölli-kasettia.

Kaksi työpäivää ennen LOMAA.

Vanhemmilta tuli syntymäpäiväkortti ja rahaa.

Miehen selkä tuntuu olevan paremmassa kunnossa. Ja kiukkukin taisi jäädä eilisen puolelle.

Saimme Elisalta liittymälahjana kotiteatterin joka on seissyt olohuoneen nurkassa pari kuukautta. Viikonloppuna kyllästyin kasaan ja uhkasin heittää sen varastoon jos sitä kukaan ei saa asennettua. Minä en osaa/halua sitä tehdä. En pidä itseäni pahimpana tumpelona kokoamaan juttuja. Olen mm. kasannut tämän tietokoneen ja digiboksin. Esikoinen kyllä hieman avitti. Mutta olisin yksinkin pärjännyt vaikkakin hitaammin. Eilen kuitenkin esikoinen oli kasannut teatterin ja yhdistellyt johdot. Hieno homma. Oli kovin tohkeissaan asiasta.. Tänään hän asensi videoiden kellon oikeaan aikaan. En pistä yhtään vastaan että joku meidän perheessä hoitaa tuommoiset hommat ja vielä mielellään. Kyllähän se mieheltä(kin) onnistuu mutta valitettavan hitaasti. Eli tulevaisuus turvattu.