Siis sehän on selvä juttu että tämmöset helteet ei sovi suomalaisille, siis meille. Radiossa kerrotaan kolareista. Ihmiset ei kykene normaaliin elämään ollenkaan. Meikäläinenkin kun tekee tuommoista melko fyysistä työtä tyylikkäissä työvaatteissa (kauluspaita, mustat housut...) niin kyllä rupee jo tympäsemään. Mutta en valita, en. Täällä vaan vähän motkotan. Katotaan kun neljän päivän vapaa koittaa niin sitten sääkin viilenee.

Tänäänkin soitti lehtimyyjä kun olin töihin menossa. Ja taas luulin että työpaikasta soittavat. Aamulla päätin että saan työpaikan jos siitä tänään ilmoittavat. Ei kuulunut mitään ei. Eli en vaihda työpaikkaa. Henkilökohtaisesti olisikin kyllä huono ajankohta vaihtaa työpaikkaa. Siis nyt tulee puolustusmekanismit käyttöön. Selittelen itselleni. Muistan sentään jotakin lukion psykologiasta.

Esikoinen haluaa festareille. 11-vuotias. Katsoi netistä minne voisi mennä. Tajusi että olemme Helsingissä kun Ankkarokki pärähtää ilmoille. Ja The Rasmus on siellä. Ja joku ulkolainen bändi joka on must. Just. Periaatteessa ihan ok juttu. Siis jos hän minun kanssani sinne lähtisi. Se kuulemma ei ole ongelma. Voi lähteä JOPA minun kanssa sinne. Mutta 6-vuotiasta en kyllä ottaisi mukaan. Esikoisen mukaan Eskari voi mennä minun vanhemmilleni. Katsotaan. Nuorempana tuli kierrettyä festareita ihan kiitettävästi. Nukuttua teltoissa vesisateessa. Muistuupa mieleeni Dinosaurusrock 1980-luvun lopussa jolloin sanoin kaverelleni: "Hae mulle mies ja viinaa". Ja kaveri toi. Ei siitä sen enempää.