Huomenta vaan! Yö meni miten meni. Naapurin koira haukkui ja muutenkaan en oikein saanut nukutuksi. Vieras paikka. Minähän en tässä talossa ole koskaan asunut. Pappa on rakentanut tämän viimoisen talonsa jo silloin kun minä olen ollut opiskelemassa muuaalla. Että ei ole mikään lapsuudenkoti.

Esikoinen lukee ja Kuopus nukkuu. Pappa lähti jo metsälle ja Mummi häärää omiaan.

Tänään on suunnitteilla meno tuonne kaupunkiin. Pari museota kierretään ja kirpputoria. Pakollinen Prismassa käynti tietenkin. Pitäisi ostaa mustaa Seiska veikkaa. Matkalla käytiin jo yhdessä Prismassa mutta sieltä se oli loppu.

Viime käynnistä on tosiaankin aikaa. Sillä välin yksi naapuri on kuollut ja toinen on sairastunut vakavasti.

Minun ehkä läheisin ihminen perheen ulkopuolella on serkkuni. Häneen en ole pitänyt mitään yhteyttä yli vuoteen. En tiedä miksi. Nyt polttaa kamalasti soittaa hänelle kun kerta täällä ollaan. Katsotaan. Miksiköhän kynnys on niin suuri? Hän on ilmeisesti loukkaantunut eräästä asiasta ja sitten asiat aina suurentuvat. Emme päässeet hänen lapsensa rippijuhliin toissa kesänä... Mutta aina ei kaikki ole niin yksinkertaista. Jos sitä rohkenisi. Laittaisi vaikka tekstarin että voiko mennä kylään...

Ei mutta nyt pitää herättää Kuopus, eihän hän illalla saa unta ennen puoltayötä...