Töissä olin joo. Luulin että menisi kehnomminkin. Itseasiassa olo vaan parani päivän edetessä. Tuli päivällä mieleen että miten saadaan työntekijöistä orjia? No annetaan niille vähän lisää palkkaa ja paljon vastuuta. Silloinhan ihminen tuntee itsensä tärkeäksi ja tekee mitä vaan ja joustaa miten vaan. Jotenkin tuli tänään mieleen.

Esikoinen tuleekin onneksi jo lauantaina tädin kyydillä kotiin. Mutta lähtee sitten viikon päästä uudestaan kun se risteilykin on varattuna. Hyvä homma kun asia hoitui noin. Kaksi viikkoa reissussa olisi tosiaan ollut vähän liikaa mielestäni. Pojallakin tuntui olevan kova hinku pesisharkkoihin ja kavereita moikkaamaan.

Eskarilla on huomenna tiedossa kiva päivä. Lähtevät miehen kanssa hoitamaan 3-vuotiasta serkkupoikaa päiväksi. Aamulla on aikainen herätys ja ensimmäistä kertaa poika halusi itselleen herätyskellon soimaan. Ettei isä vaan lähde ilman häntä!

Töissä on ihan mukava "kesätyttö", 17-vuotias. On vaan niin kamalan hiljainen ja arka, ei saa suutaan auki. Sitten kun on kamala kiire niin pitää välillä pakottaa itsensä pysähtymään ja juttelemaan. Kyllähän mä muistan itsekkin 16-vuotiaana ekan OIKEAN kesätyöni. Kaikki vähän jännitti ja kysyminen tuntui vaikealta. Mutta kun se suu vaan pitää saada auki jos jotain ei tiedä. Kaikkea ei voi kertoa etukäteen. Pitää huomenna ottaa asiakseen ja jutella enemmän.

Huomenna jo torstai ja vapaa viikonloppu edessä. Sitten kaksi seuraavaa viikonloppua onkin töitä. Ja sitten loma. Siis vähintään 12 päivää töitä ennen lomaa. Pitää aina sanoa vähintään koska hyvin todennäköisesti joutuu tekemään kuutta päivää viikossa. Mutta ei ennusteta vielä.

Maha oli vielä yöllä tosi kipeä mutta vessassa ei ole tarvinnut juosta. Ontto olo kun ei tiedä että onko nyt nälkä vai muuten vaan kurnii. Ja paukkua ei uskalla päästää muuten kuin vessanpöntöllä, vieläkään. Mutta kyllä se tästä!