Täällä sitä ollaan oltu jo 24 tuntia. Muutaman kerran olen jo ehtinyt miettimään miksi hemmetissä halusin sairaalasta kotiin...Ei, ei ole ikävä kuorsaavaa ja pierevää Maija mummoa. On ikävä sitä ettei kukaan vaadi minulta mitään.

Kyllä se tästä. Kuopus on kunnostautunut hakemaan nenäliinaa, avaamaan verhoa sunmuuta tähdellistä. Kuopus taas tiskasi ja avusti ruoan tekemisessä. Tiskaus sujui kyllä sadattelujen saattelemana. No, joskus itsellänikin. Tehtiin herkkuruokaa. Pakkasesta kananugetteja iso paketti ja valmista perunamuussia. Maistui kaikille.

Mies lähti eilen jo maalle eikä ole näkynyt pahemmin. Oli siellä yötäkin. Nyt lähti myös Esikoinen yökylään.

En saa nostaa 1-2 kiloa painavampaa juttua ja tuo kumartelu ei onnistu, eikä kurottelu. Haaveilen nukkumisesta kyljelläni. Että pieniä rajoituksia tässä nyt on. Mutta kyllä me selvitään. Kotona odotti kamala pyykkikasa ja sain poikien avustuksella yhden koneellisen pestyä. Vielä Kuopuksen kanssa odottaisi urakka ripustaa ne pyykit. Poika kyllä sujuvasti sen hoitaa, ainut että siellä on pussilakana mikä voi hieman tuottaa ongelmia. No, kai se kuivaa rypyssäkin.

Television tarjontaan olen tutustunut oikein kiitettäväsi. Huomasin juuri että olen joskus ostanut  Rimakauhua ja rakkautta DVD:n missä on kausi 5 kokonaan. Oli aikanaan lempparisarja ja sitä katson ensi viikolla. Kirjastosta pitää hakea luettavaa/katsottavaa kun uskaltaudun auton rattiin.

Maanantaina onneksi pojat kouluun...

Kuopus on vähän ollut kyllästynyt. Ehdotin että soittaa isälleen että hakisi hänet maalle pariksi tunniksi huomenna. Katsotaan.

Kävin juuri suihkussa ja nyt on niin freesi olo. Nyt taidankin hakea elämään vaihtelua ja siirtyä istumaasentoon tuohon sohvalle. Että jaksaa sitten yöllä olla taas selällään.