Nyt muistin laittaa sen Kuopuksen kännyn hiljaiselle! Miehen herätyskello soi 05.00 ja silloin pomppasin pystyyn. Jatkoin sitten autuaallisesti unia. Mutta siinä kännyssä on värinähälytys päällä. Eli kun kaveri soitti aamulla (7.50) niin se tärisi pöydällä ja lopulta tippui lattialle. Minä heräsin siihen.

Poika soitti uudelleen ja minä vastasin ja kerroin että Kuopus nukkuu vielä. Sanoin että kun poika herää niin sitten soittaa takaisin. Kaveri soitti uudelleen ja minä vastasin. Ei, ei ole poika herännyt. Kysyin että voinko minä kertoa pojalle asian. Kaveri kertoi olevansa yksin kotona ja voiko poika tulle heille? Yksin kotona olo ei näemmä innosta. Voi poikaa. Meillä on heinäkuussa sama tilanne. Ehdotin että Kuopus olisi mennyt minun vanhemmilleni mutta ei käy. Hän haluaa olla kotona ja ehkä käydä mummon ja ukin luona. Mutta se on vähän vaikeammin järjestettävä juttu. Eli on isoveljen kanssa kotona. Jippii!! Järjestelen tietenkin omia työvuoroja miehen työvuorojen kanssa sopiviksi. Ei surra vielä.

Olen jäänyt koukkuun sääsivuihin. Eilen ennusteessa luvattiin lauantaille 15 astetta lämpöä. Tänään näytti lauantaille 19 astetta. Mielenkiintoista.

Mä käyn katsomassa avoimet työpaikat melkein päivittäin. Ja nyt mun unelmien paikka on auki. 100 kilometrin päässä! Pakko hakea sitä. En mieti vielä mitä teen jos sen saan. Tosiasia vaan on että jos haluan  kunnollisen, koulutusta vastaavan työpaikan se on todella vaikeaa. Esim. tässä kunnassa semmoista työpaikkaa ei edes ole. Voisi tientenkin olla mutta tässä kunnassa ei semmosta virkaa ole, säästetään. Nykyistä työtä en edes kuvittele tekeväni esim. viiden vuoden päästä. Katsotaan.