Näytti mittari aamulla. Huomenna voi olla vieläkin kylmempää kun äsken oli  sama lukema. Hrrr...En valita, ainakaan vielä. Ainoa asia mistä voisi vähän olla kiukkuinen on autoilu pakkasella. Meikäläisen ei tarvitse mennä mihinkään erikoiseen extreme-ohjelmaan. Pakkasella töihin pääsy tuolla vanhalla kottaralla käy kyllä pienestä arkipäivän extremehommasta.

Töissä ei ollut mitenkään pehmeä lasku näin loman jälkeen. Viikonloppuna oli ollut täysi tohina päällä ja sehän tietää meille vaan kiireistä maanantaita. Ei tarvinnut ainakaan peukaloita pyöritellä. Kuulin muuten lentokoneessa erään keskustelun. Nainen teki sudokuita ja kertoi miten tekee niitä myös töissä...Tekee kuulemma kaikki työt parissa tunnissa ja sitten jää aikaa vaikka juuri noihin sudokuihin...Just. Enkä ole vähääkään kateellinen. Tai no vähän. Itse olin vuoden verran työpaikassa missä oli melko rauhallista, sai katsella kelloa että liikkuuko se. Ei sekään kamalan kivaa ollut. Sopivasti tekemistä mulle!

Molemmilla pojilla ulkoläksyt. Ekaluokkalaisen läksyn osasin kyllä jo entuudestaan mutta vitosluokkalaisen sijamuodot oli täyttä hepreaa. Ablatiivi? Olenko minä muka joskus lukenut tuommoista? Ala-asteella?

Töissä ihmettelivät miten ruskea olen!!!! Kyllä taas jaksaa. Mutta oikeasti ilmasto tuolla etelässä on juuri minua varten. Psoriasis tykkäsi kyllä kamalasti. Ja taas nämä pakkaset ovat huonoja iholle. Jos hakisi töitä sieltä? No, ehkä kymmenen vuoden päästä. Ja silloin taidan jo olla valmis jonkinlaiselle eläkkeelle. Mutta sittenhän sitä voisikin jo muuttaa sinne. Ainakin talveksi. Joo, suunnitelmia pitää aina olla!