Esikoinen soitti vihdoinkin. Olen tänään soittanut useammankin kerran hänelle mutta puhelin on ollut äänettömänä. Hämeessä on kuulemma satanut vettä koko päivän, ei vaan täällä. Poika on lukenut monta sataa sivua Harry Potteria. 

Luin äsken vuoden takaisia blogini kirjoituksia. Onko mikään muuttunut? Töitä on tullut tehtyä silloinkin.

Pelkokerroin loppui. Tulikin seurattua tämä pariskuntien homma kokonaan. Mua aina oksettaa kun ne juo niitä sekotuksia siellä. Tänäänkin. Kuopus ihmetteli miksi minun pitää katsoa jos tekee noin pahaa. Niin.

Italianpata oli hyvää eikä tullut paperia suuhun. Tai sitten oli jo niin pieninä palasina ettei sitä huomannut.

Mies tulee kohta kotiin ja minä lähden nukkumaan. Kuopus sanoi äsken että hänellä on isää ikävä. Melkein kyyneleet silmissä. Ei hänellä vaan minua ole koskaan noin ikävä...Tai mistä minä sen tiedän. Huomaa että on viettänyt isänsä kanssa aikaa.