Eilen satoi lumen maahan ja vielä on maa valkoisena. Pakkastakin on vähän että toivoa sopii että lumi ei ihan heti sula pois.

Ja normaaliin aikaan on taas palattu. Tervetullut on tuo yksi lisätunti tälle sunnuntaille. Mulla kesti monta vuotta ennen kuin muistin mihin päin niitä kelloja aina siirretään. Muistia auttoi että aina kesää kohti siirrettään kelloa.

Tultiin luisteluharkoista, Esikoinen oli mukana katsomassa ensimmäistä kertaa. Viime viikolla Kuopus ei kertaakaan miettinyt illalla koulujuttuja. Ei miettinyt kuka tulee kouluun mihinkin aikaan ja kenen kanssa on välitunnilla. Puhuttiin asiasta ja poika vain totesi jo tottuneensa kouluun. Hyvä juttu. Jollakin ottaa aikaa enemmän tottua eri asioihin.

Hassua kun maa on valkoisena sitä rupeaa heti ajattelemaan joulua. Eihän tässä ole kuin kahdeksan viikkoa jouluaattoon. Jos hankkisi uudet jouluverhot keittiöön? Ja haluaisin kokeilla niitä huovutettuja tonttuja joiden ohje oli Novitan uudessa lehdessä. Joulu on ihan kiva. Minä on stressaa turhaa. Teen mitä huvittaa ja jaksan. Kaupasta kyllä saa. Piparkakkutalo tulee aina tehtyä. Tai pojathan sen tekee. Minä paistan ja avustan. Tänä jouluna olemmekin kotona. Viimevuosina on oltu vuorojouluin kotona ja minun vanhempien luona. Sitten kun olemme kotona miehen vanhemmat ovat käyneet meillä aattona. Toivoa vielä sopii että saisin vapaaksi sen joulun ja uudenvuoden välisen ajan. Töissä on rauhallista ja vapaapäiviä on kyllä kertynyt.

Esikoisen kaveri tuli tuolta kauempaa kylään ja nyt pojat lähtivät pihalle. Lumisotaa...Katsotaan kuinka nopeasti Kuopus tulee valittamaan että isot heittelee häntä...