Ei me mihinkään lähdetä. Pientä flunssaa ilmassa. Kurkku kipee ja silleen. Kotona ollaan. Eilen illalla virkkasin elämäni ensimmäisen pipon. Taitaa kummipoika löytää sen joululahjapaketistaan. Lapaset on neulottu samaan pakettiin jo aikasemmin. Kävin aamulla yksin kaupoilla ja pitihän sitä lankaakin ostaa. Poncoa varten löysin sopivaa mustaa lankaa. Sekin tulee joululahjaksi. Kun tekee itse joululahjoja pitemmällä aikavälillä niin noi kustannuksetkin tasaantuu mukavasti. Pitää ottaa tosiaan niitä kuvia ja liittää tänne. Joskus.

Esikoisen kaveri ollut koko päivän "kylässä". Nyt ovat kaikki kolme pihalla palloa potkimassa. Ensin potkivat talon seinään ja tasaiseti jytisi: TUM TUM TUM. Kyllähän mä nyt olen tottunut (jo) mutta ihan naapureita ajatellen patistin pojat läheiselle leikkikentälle. Siellä tilaa riittää.

Pojalla odottaakin iso tiski. Viiden litrat hernekeittokattila odottaa...Yritän pitää näppini erossa.

Nyt on todella syksyn tuntua ilmassa. Pipot ja lapaset tekivät kauppansa. Se on hienoa tämä nuorisomuoti kun äidin tekemät kelpaavat oikein hyvin.