Aamu meni Kuopuksella ihan hyvin. Lähdin kauppareissulle samaan aikaan kun poika kouluun. Siinä sitten jutellessa paljastui syy mikä koulussa mättää. Kun:  "R sanoi ettei leiki mun kaa välitunnilla ja N sanoi ihan samaa". Poika oli sitä asiaa sitten kovasti pohtinut. Ja vaikka asioista puhutaan päivällä ja illalla niin sitten sänkyyn mennessä ne kaikki asiat rupeaa pojan päässä pyörimään. Voi voi. Minä olen ymmärtänyt että luokan pojat ovat enemmän ja vähemmän kaikki yhdessä välitunnilla. Kiipeilytelineellä tai jalkapallokentällä. Lohduttelin poikaa. Sitten rinnakkaisluokan tyttö osui meidän matkalle ja pyysi poikaa kulkemaan kanssaan. Poika hymyili leveästi ja kahdestaan jatkoivat matkaa.

Mutta kyllä se nyt äidin mieltä painaa. Poika on semmoinen pohtija ja asioiden kelaaja. Ottaa toisten puheet kamalan tosissaan. Ja kyllähän lapset osaavat sanoa ilkeitäkin asioita vaikkeivat sitä tarkoita tosissan. Onneksi on se vanhempainvartti tänään niin kuulee vähän opettajankin mielipiteitä.

Meillä on pojat niin eriluonteisia. Jostain olen lukenut että vanhemman on "helpompi" tulla toimeen ja ymmärtää lastaan joka on samanluonteinen kuin itse on. Minä ja Esikoinen ollaan samanlaisia. Niin hyvässä ja pahassa. Ja sitten Kuopus on tullut kyllä selvästi isäänsä. Minä tappelen ja huudan Esikoisen kanssa ja Kuopuksen kanssa yritän olla herkkä ja ymmärtäväinen. Mikä sopii toiselle ei sitten tosiaankaan käy toiselle. Just.