Maanantai jo pitkällä. Aamulla lähdin töihin ja kolme ukkoa jäi nukkumaan. Harvinaista herkkua tällä viikolla. Ei tarvitse herättää ketään eikä viedä mihinkään. Itsensä kun saa ajoissa liikenteeseen.

Eilen käytiin Eskarin kanssa ongella parikin kertaa. On nyt kova juttu.

Eskarilla oli aamulla kouluterveydenhoitaja, kävi siellä isänsä kanssa. Kysyin sitten puhelimessa innokkaana pojan pituutta "en muista..." mies vaan sanoi. Hassua, meikäläinen aina oikein odotti neuvolassa sitä pituuden kuulemista. No, ehkä me pärjätään tiedon kanssa että "vähän yli 120cm".

Esikoisen kaveri soitti illalla 21.15 että pääseekö yökylään? Kielsin asian, meillä Eskari jo sängyssä...Tänään Esikoinen soitti töihin ja kysyi ensi yöksi kaveriaan kylään. Annoin luvan. Kaveri vaan ei tule oikein meidän Eskarin kanssa juttuun. Poika on ainoa lapsi eikä aina ymmärrä että Eskari on 6-vuotias ja miten senikäinen käyttäytyy...Eli luvassa illalla kamalaa riehuntaa ja hillumista. Eskari tulee vanhempien väliin nukkumaan (jippii...). Sanoin vielä Esikoiselle että meillä alkaa hiljaisuus kello 21.00 viimeistään, että kertoo kaverille sen. No, talossa talon tavoilla.

Esikoinen lähti pyörällä ukin ja mummon luo päivällä. Kovin oli innoissaan puhelimessa.

Tänään päättyi hakuaika siihen työpaikkaan. Jokohan soisi huomenna puhelin...Tänään ärsytti töissä KAIKKI. Ajattelin uutta työpaikkaa niin kummasti tuli puhtia lisää. Mulla on aina tapana ajatella kaikki asiat "valmiiksi". Nytkin saan tämän työpaikan...Sitten kun asiat eivät menekkään niin on pettymys sitten suuri. Just.