Joo, esikoinen lähti yökylään kaverilleen. Ei olekkaan pitkään aikaan ollut yötä kaverilla. Päivällä ei niitä kavereita sitten löytynyt mistään. Yksi kaveri ei pidä kännykkäänsä auki, asuu 10km päässä. Poika päätti pyöräillä sinne kysymään kaveria. Annoin luvan, tulisihan ainakin ulkoilut ja liikunnat siinä samalla. No, kaveri oli kotona ja Esikoinen oli siellä tunnin verran ja pyöräili 10km takaisin kotiin. Sitkeä kaveri.

Eskari oli kiitettävästi siellä ulkona tosiaankin. Saunan jälkeen oli poika NIIN väsynyt että.

Sähköpostia sain tutulta ja kuulin ikäviä uutisia kummitytön perheestä. Aina ei vanhemmuus(kaan) ole yhtä juhlaa. Kun tietäisi miten puuttua asioihin tai auttaa. Mutta sitä on melko avuton ja saamatonkin. Kun ei kuitenkaan tunne ihmisiä NIIN hyvin. Voisihan sitä kyläillä ja jutella joutavia. Kuunnella.