Kävin jo ruokakaupassa, yksin. Eskari jäi pihalle ja Esikoinen vasta heräili. Kävi yöllä niistämässä ainakin kymmenen kertaa, laskin. Nyt kun leppä ja koivu kukkii yhtäaikaa niin tätä se sitten on.

Eskari on vieläkin pihalla ja Esikoinen lähti kaverinsa kanssa keräämään pulloja. En nyt niin kamalasti tykkää ideasta että kiertelevät kylillä pulloja keräten ja vievät kauppaan niitä. Alkoonkin. Mutta niinhän sitä tuli itsekkin tehtyä lapsena. Ja parempihan se niin on ettei niitä kukaan hajota luontoon. Muuten, nuo pahviset olutpakkaukset on kamalan näköisiä luonnossa. Nyt vapun jälkeen niitä vielä on melko paljon.

Ostin kaupasta maissia, sitä en ole ennen grillannutkaan. Esikoinen oli papan ja mummin kanssa niitä grillannut viime kesänä ja kovasti oli kehunut. Maistetaan.

Ruokakaupassa kiinnitti huomiota miten ihmiset pukeutuvat kamalan eri tavalla tähän aikaan vuodesta. Osalla oli jo sortsit ja t-paita kun osalla takki visusti päällä. Meikäläinen kuuluu välimaastoon tuossa pukeutumisasiassa. Kevennetty on mutta ei kamalasti.

Tajusin tuossa kuinka paljon syömisestä on tullut "tapa". Kaupassa tuli mieleen että ostanpa tuota ja tuota. Siis herkkua itselleni. Sitten muistin että enpä ostakkaan. Ei ole nälkä, en tarvitse. Sama juttu kotona. Väkisinkin menee kaapille jotain nappaamaan. Aivot pitää nyt opettaa uuteen juttuun.