Tämän vuoden päivää meinaan. Vettä satanut koko päivän. Pojat surkuttelevat voiko edes raketteja ampua. Surunsa kullakin. Kuopus varsinkin ihan täpinöissään ja vahtaa kelloa. Naapurustossa on kyllä ammuttu raketteja jo pitemmän aikaa, heti kun tuli pimeää.

Syötiin juuri pitaleipiä ja tortilloja. Iltapalaksi varattuna nakkeja ja patonkia. Perinteisesti mennään.

Esikoinen olisi halunnut tänään yökylään kaverin isän luokse. Poika ei saa olla kotonaan kun äiti lähtee reissuun. Iskä asuu korvessa. Kamala kohtalo juuri tänäpäivänä. En antanut pojalle lupaa. Haluan jotenkin pitää hallinnassa tuon rakettien kanssa paukuttelun. Meillä on muutama iso raketti jotka minä ammun. Esikoinen vierastaa koko hommaa. Mutta sitten on repullinen noita kaikenmaailman papaatteja ja munakranaatteja. Huh huh. Ja Kuopusta kiehtoo panssarivaunutvaimitälieneetykkejä...Minä saan kuulemma nekin sytyttää. Että kyllä hommaa piisaa. Keli on kyllä melko kostea eikä tuolla pimeässä näe vesilätäköitä. Surkeaa.

Naapurin mies ei ole ollut koskaan ulkomailla ja hänelle piti tarkistaa löytyisikö vielä vapaita paikkoja sille samalle reissulle mille me lähdetään. Loppuunmyyty. Sanoin kyllä Miehelle että voin myydä oman paikkani, lähtekää ukkoporukalla. Miehen kanssa elo senverran nihkeää että mitä sitä ulkomaille asti riitelemään. Katotaan nyt.