Tänään aamulla olin oikein tehokas. Keitin kauralesepuuron ja tein vaikka mitä kun pojat vielä nukkuivat. Sitten aamupäivällä lähdettiin Kuopuksen kanssa pyörälenkille. Muutaman minuutin päästä soi puhelin ja se oli (vaan) Esikoinen. Sitten meni pari minuuttia ja tuli pelätty tekstiviesti. Töissä kaivataan. Ei sitten muuta kuin käännös kotiin ja töihin. Ei ihan ehditty leikkipuistoon asti.

Että siellä tuli pyörähdettyä. Ajattelin tuplapalkkaa ja saatavia ylityötunteja. Niiden voimalla jaksoin ihmeesti. No työt ei niin kamalasti rasittaneet ainakaan fyysisesti tänään. Huomisen ajatteleminen taas rasittaa. Mutta se on vasta huomenna.

Tiedättekö sen matkatoimiston mainoksen "Sitä jaksaa paremmin kun on mitä odottaa..." Tai sinnepäin. Sitäkin olen ajatellut töissä useasti parin viikon aikana. Syyslomalla pidän nämä ylityövapaat pois ja lähdetään poikien kanssa " ihan Helssinkiin aateltiin männä!!" Noo, ei tuo murre oikein minulle istu. Tuo on vaan anopin mukainen lausahdus meidän reissuista. Serenassa käydään ainakin. Jonkinsortin risteilyä voisi ajatella. Pojat ei ole Helsingissä käyneet missään museossa että sitäpuolta voisi harkita. Sieltä kiinnostavimmista päästä tietenkin. Ja sehän on aina yhtä juhlaa kun ajellaan metrolla ja ratikalla. Pitäisikin ostaa jonkinlainen etukortti niin voisi ajella oikein kunnolla.

Aamupäivällä kun tuli se äkkilähtö töihin niin pyykit jäi koneeseen. Delegoin tehtävän miehellä. Hän oli delegoinut sen Esikoiselle. No, pyykit oli kyllä ripustettu. Minä niitä sitten suoristin. Pojalla oli kuulemma ollut niin kiire harkkoihin ettei ollut niitä ehtinyt kunnolla ripustaa. Joo.

Nyt varmistui että ukot lähtevät keskiviikkona reissuun. Hmmm. Voi kun nyt voisin pitää vapaapäivän keskiviikkona tai torstaina. Jotenkin tuntuu että kohta keittää yli. Vaikka tätä pestiä on vielä neljä viikkoa jäljellä. Vasta nythän se pomo jäi lomalle. Huoh.