Joo, vähiinhän tuo käy. Kyllästyttää kyllä aivan totaalisesti. Aamulla jotenkin raahautuu töihin ja tekee mitä pitää tehdä. Ajatukset ihan jossakin muuaalla. Vielä ollut tämän viikkoa uusi työntekijä mukana opastettavana. Ei siinä mitään, perehdytys on aina ollut mukavaa puuhaa.

Tänään tulin kotiin vähän toista reittiä kun tiesin että Kuopus on kaverillaan ja ajoin sitä kautta. Näin jo kaukaa kun pojat ajoivat pyörillä meille. Kaveri ajoi ensimmäisenä ja ylitti tien katsomatta ollenkaan taakseen...Jos minulla olisi ollut ylinopeutta niin melkoisen nopeasti olisi pitänyt jarruttaa...Olipas taas oikein sopivat paikka puhua tuosta liikennekäyttäytymisestä. Vaikka Kuopuskin tietää miten pyörällä liikutaan niin kaverin kanssa kaikki unohtuu. Toivoa vain sopii että mitään ei satu.

Viikonloppuna luin jostakin hotellin lehdestä Vanessa Kurrin haastattelua missä hän sanoi toivovansa löytävänsä "sen oman juttunsa". Minulla on ollut samanlaisia mietteitä jo kauan. Haluaisin myös hurahtaa johonkin juttuun oikein kunnolla. Ihan mitä vaan. Viisainta olisi hurahtaa liikkumiseen ja terveisiin elämäntapoihin. Alkaisin juosta tavoitteena maraton. Kävisin elävänravinnon kursseilla ja paastoaisin. Mutta ei. Vähän aikaa jaksan jostakin jutusta kiinnostua. Voisin vaikka kerätä postimerkkejä intohimoisesti. Tai kalastaa kaiken vapaa-ajan. On semmoinen olo että jotakin puuttuu. Niin.

Aamulla Kuopuksen kaveri soitti kun poika vielä nukkui. Annoin hänelle kuitenkin puhelimen kun kello alkoi olla jo melkein sen verran että poikakin voisi nousta. Hän makasi sängyssä ja vastaili lähinnä unisena puhelimeen. Sitten hän oli ihan hiljaa. Menin kysymään että joko puhelu loppui. Poika antoi minulle kännykän ja sieltä kuului semmoista kohinaa. Sitten kaveri sanoi puhelimeen: Mä kävin jo vessassa...Kaveri oli siis käynyt pissillä ja känny oli auki vessassa.Semmoista.