Kyllä, kyllä. 12 vuotta sitten syntyi esikoinen.

Odotusaika meni hyvin, ei ollut pahoinvointia ei mitään erikoista. Töistä jäin pois ajoissa, työmatka oli melko hankala junanvaihtoineen ja odotuksineen. Aika kävi melkein pitkäksi odotellessa koska se vauva syntyisi. Pidin silloin päiväkirjaa ja kun vuosi vaihtui kirjoitin: Tänä vuonna minusta tulee äiti, tässä kuussa minusta tulee äiti. No tammikuu meni eikä vauvaa vaan kuulunut. Kaksi viikkoa lasketun ajan jälkeen synnytys sitten käynnistettiin. Ponnistusvaihe kesti tunnin. Muistan kuinka kätilöt puhuivat keskenään ettei tämä nyt kyllä synny alakautta. Yksi kätilö painoi minun mahaa että saisi vauvan liikkeelle. Mies muistelee että se tuntui hänestä melko "pahalta". No kyllä se poikavauva sitten iltapäivällä syntyi ihan "normaalisti". Pituutta 57 senttiä ja painoa 5 260g. Viereisessä salissa syntyi puolet pienempi tyttö.

Katseltiin Esikoisen kanssa vauvakuvia tänään. Kivaa muistella.

Pakkasta on tänäänkin taas 30 astetta. Ei ole koululaisilla luistelua ei hiihtoa. Esikoista ei tunnu haittaavan yhtään. Kuopus taas hiihtäisi oikein mielellään koulussakin.

Töissä jyllää flunssa. Kaksi työntekijää sairaana. Se on paljon kun meitä on vaan kahdeksan! Toivottavasti tauti kiertää minut ja meidän perheen.

Mies lähti töihin. Meillä on sänky kovassa käytössä näin miehen yövuoroviikolla. Joku nukkuu siellä melkein tauotta!