Tänään lähdinkin töistä jo muutaman tunnin jälkeen. Mies toi Kuopuksen kaupunkiin ja lähti itse kaverilleen tuonne etelämpään ja huomenna hakee Esikoisen kotiin. Me lähdettiin Kuopuksen kanssa ostoksille. Mukaan tarttui mm. reppu jota koristaa pääkallo...Ekaluokka kuljettiin vielä eskariin hankitussa repussa. Ei kai sitä joka vuosi tarvitse uutta hankkia. Tosin isommalla pojalla tuppaa reput jo yksinkertaisesti hajoamaan että on pakko hankkia se uusi.

Väsyttävää tuo kaupoilla kiertäminen.

Sitten pojan kaveri tuli meille useammaksi tunniksi ja äiti sai omaa laatuaikaa. Se tuli vietettyä sängyssä dekkarin parissa ja tässä koneella...Kyllä noita kotihommiakin aina välillä tuli tehtyä.

Tämän vuoden puolella olen työmatkallani nähnyt kaksi kuolonkolaria. No, aina olen tullut paikalle onnettomuuden jälkeen, onneksi. Mutta olen nähnyt mihin kuntoon ne autot ovat menneet. Tulee aina miettineeksi miten vaarallinen tuo työmatka on. Kun se on NIIN tuttu. Jos jotakin yllättävää tapahtuu miten sitä reagoi riittävän nopeasti. Oudolla reitillä sitä on hoksottimet hereillä ihan eri tavalla.

Huomenna joudun töihin, yllätys yllätys. Hassu ja outo vuoro minulle. Menen kello 17.00 ja menee varmaankin puolille öin. Menen vähän toiselle osastolle avuksi. Jos mies ei ole tullut vielä kotiin siihen mennessä Kuopus menee anopille muutamaksi tunniksi.

Kuopuskin on tällä viikolla muuten tarttunut kirjaan. Löysi kirjahyllystä isoveljen kirjan, jotain kummitustarinoita ja on nyt lukenut sitä innokkaana. Hyvä juttu.